Täällä kirjoittelee Kaokado, eli entinen Startover-nimimerkillä esiintynyt simsholisti. Eli kirjoitin siis ennen muinoin tarinaa Startover Jen, jonka jouduin lopettamaan koko naapuruston runsaan bugi-harrastuksen vuoksi. No, olen jo kaksi virkettä jaaritellut jostain vanhasta tarinastani, vaika olen parhaillaan aloittamassa uutta. Siis tuulta päin. Aloitan tämänkin tarinan pienellä kuvattomalla osalla, joka, kuten sanottua, on kuvaton ja kertoo päähenkilön ja tämän vanhempien menneisyydestä. Koen että tällä tavoin teidän on helpompi samaistua henkilöihin. Se siis on päämääräni, kirjoitan täysin fiktiivisistä henkilöistä ja tapahtumista, koko tuleva ongelmaryöppy on purettu sanoiksi ja kuviksi ja näin. Mutta siis tarkoitus on tehdä mahdollisimman todentuntuista ja realistista tarinaa. Noniin, enää en edes jaksa laskea virkkeitä, saati sitten lauseita, että kuinka paljon olen tätä turhanpäiväistä sontaa jauhanut. Kattokaas kun, minun täytyy aina vähän lämmitellä että pääsen vuodattamaan runosuonestani pulppuavaa verta tähän verenluovutuspussiin, josta se sitten annetaan teille jännityksenkipeille ja juonenkäännevajauksesta toipuville. Noniin, ole hyvä, nti Meredith

*****

Olen Meredith Rowan. Aloitan tämänkin päiväkirjan tuolla kuluneella kolmisanaisella lauseella. Dittyksikin minua kutsuvat, tai Ditiksi. No, anyway, olen huomenna 17-vuotias, saa nähdä miten tämäkin syntymäpäivä sujuu.Perhe-elämämme on aika mutkikas juttu. Varmaan juontaa juurensa 1800-luvulta. No, aloitan isästäni. Kerron kaiken minkä tiedän, ja niin kuin se on minulle kerrottu. Isäni, Luke Hannington, on joku sika, jolla ei ole aavistustakaan, kuka mä olen. Ei muuta. Äidissäni´, Meryl Rowanissa sitten riittää kerrottavaa. Hän kasvoi rauhallisessa, idyllisessä kodissa, rakastavien ja huolehtivien vanhempien huomassa. Hän alkoi joskus 13-kesäisenä seurustella isäpuoleni, Joel Wheelerin kanssa. Joel asui ihan naapurissa, lähes samanlaisessa kodissa, poikkeuksena vain kaksi pikkuveljeä. Joelin paras kaveri, sattumoisin isäni Luke Hannington, päätti pitää bileet, joihin kutsui reilusti vanhempia, paikallisia kännikaloja tunnelmaa kohottamaan. Se todellakin kohotti tunnelmaa. Ainakin juhlien isännällä oli ilmeisesti hauskaa. Äidin mukaan humaltunut Luke johdatteli väkisin hänet makuuhuoneeseensa, ja raiskasi hänet. Isäpuoleni, Joelin mukaan taas äiti oli juonut itsekin paljon, ja koko illan flirttailun jälkeen, katosi Luken kanssa jonnekin ja palasi sieltä jostakin hiukset sekaisin, ilman alusvaatteita. No, kuten arvasitte jo aikoja sitten, Meryl tuli ekasta kerrastaan raskaaksi ja sai kaupan päällisiksi vielä klamydian. Heti bileiden jälkeisenä päivänä Joel jätti Merylin. Äiti koitti salata raskauttaan ja tautiaan vanhemmiltaan, mutta pian hekin saivat tietää. Meryl anoi ja pyyteli aborttia, mutta hänen vanhempansa eivät suostuneet (aivan, tosi "mukava" kuulla tälläinenkin pikku seikka omalta äidiltään). Kuten jo sanoin, oikea isäni Luke ei tiedä varmaan edes olevansa isä. Synnyttyäni, jotenkin oudosti, Joel ja Meryl palasivat yhteen. Tämä kohta on jotenkin jäänyt pimentoon, tiedä sitten miksi. No, kuitenkin, olin tuolloin vuoden vanha, ja Joel todella tykästyi minuun (tuo oli ehkä vähän kivempi kuulla.) 17-vuotias nuoripari rakastuu uudelleen toisiinsa ja alkavat käydä iltaisin ulkona. Kai ne molemmat joi aika paljon, sillä kuuleman mukaan olin suuren osan ajasta Merylin vanhempien hoidossa. Tässä kohtaa tarinaa kertoessaan, äidin katse muuttuu aina sumuiseksi ja haaveilevaksi. Viettivät kuulemma kiihkeitä öitä puistoissa pensaiden varjossa. Siitä johtui, että äiti tuli uudestaan raskaaksi, onnekseen Joelille. (Tuosta päättelisin, että äiti jakoi kiihkeytensä jollekin muullekin kuin Joelille.) Vaikka mutsi oli raskaana, se jatkoi biletystään ja juolehti musta vaan yhä vähemmän. Kun pikkusisko Penelope syntyi (ollessani kaksi) hänellä todettiin FAS. Eli äitin juominen kostautui. Penelope syntyi keskoksena ja sillä on aina jotain häikkää sen kaikissa suhteissa, niin ystävyys- kuin rakkauskin. Sitten oli pitkä putki samaa. Mä ja Penny oltiin aina toisilla isovanhemmilla, kun ne oikeet vanhemmat piti kivaa jossain suttusissa klubeissa ja pusikoissa. Sitten, Joel ryhdistäyty jonkun ihmeen voimalla, ja alkoi huolehtia lapsistaan. Siis myös mustan. Se alkoi säästää omaan asuntoon, ja teki töitä melkein päivin ja öin. Meryl juhli päivin ja öin. Tässä vaiheessa Joel huolestui äidin alkoholismista ja ehdotti tälle kolmatta lasta, toiveena, että Meryl olisi ottanu opikseen Penelopen tapauksesta ja raskauden myötä lopettaisi juomisen. Sillon kun Joel kerto omaa versiotaan mun tarinasta, se vaikutti aika turhautuneeta. Kerto, että eihän nyt Meryl seksistä kieltäytynyt ja hyvin pian tuli raskaaksi. Silti se joi. Ja bonuksena päälle käytti jotain pillereitä. Mä olin yheksänkesäinen, kun Marcelo, eli Max syntyi. Silläkin todettiin FAS. Loput kahdeksan vuotta on samaa rataa. Äiti, jos sitä voi äiteydeksi sanoa, juo ja retuaa yökerhoja läpi. Joel käy sentään töissä ja huolehtii meistä. Vaikka usein, kun äiti on jossain ja isä pitkään töissä, Max tulee mun viereen nukkumaan ja kertoo huolensa mulle. Se on niin sulonen, mutta se on aina ollut tosi ujo. Penelope taas on vaan vilkastunut ja vilkastunut vuosien myötä. Ei se onneksi juo, mutta on aika holtiton liikkeissään. Tässä on mun viimeset 16 vuotta ja 364 päivää.

*****

Nonii, sain lopetettua. Rupes nälkä iskeen. Kiinnostaako? Okei. Eli siis eka osa on kuvallinen, ja pyrin tekemään laadukasta tarinankerrontaa. Tää pieni menneisyyskatsaus on hiukka eri tavalla tehty kuin Jenissä, tää on tällänen pikakelaus-tyyli. Jos kirjotusvirheitä löytyy, pyydän mitä syvimmin anteeksi. Ja tahtoisin todella palauteta tästä. Alku on vähän samankaltanen ku edellisessä tarinassa, mutta kun saatte juonesta kiinni, ni tää on iiihan erilainen. Eli kommenttia please :) Toistan:

Kommenttia please :)